orelma.fi

Maraton

Olen juossut tähän mennessä 9 puolimaratonia ja 12 täyttä maratonia. Lisäksi olen ollut joskus Finlandia-hiihdoissa mukana. Lähinnä minua voisi luonnehtia vaikka sunnuntaimaratoonariksi. Parin-kolmen lenkin viikkovauhdilla ei suuria voi odottaakaan.
 
Täyden maratonin pituus on 42.195 m. Tarinan mukaan matka on Maratonin kylän ja Ateenan välinen matka, jonka  sanansaattaja Feidippides juoksi kertoakseen persialaisten lyömisestä taistelussa. Todellisuudessa matkan tarkka pituus johtuu siitä, että Lontoon olympialaisissa 1908 sekä lähtö- että maalipaikkaa siirrettiin kuninkaallisille sopivaksi. Lähdön piti tapahtua Windsorin linnan edustalta ja päättyä kuninkaallisen aition kohdalle.

Harrastukseni alkoi v. 2002, kun työpaikallani tehtiin UKK-instituutin kävelytesti, jossa kävellään 2000 m, otetaan aika ja mitataan syke. Testi näytti, että olen keskimääräistä huonommassa kunnossa. Siitä sisuuntuneena kävin ostamassa sykemittarin ja aloin  käydä lenkillä. Ensimmäisten lenkkien vauhti ei päätä huimannut ja laskin, että olisi sillä vauhdilla sijoittunut Helsingin maratonilla toiseksi viimeiseksi – yli 60-vuotiaiden naisten sarjassa.

Aloin aika pian (=aivan liian pian) haaveilla maratonin juoksemisesta ja menin mainostamaan asiaa työpaikan kahvipöydässä. Niinpä siitä ei käynyt enää kieltäytyminen. Toukokuussa 2003, 39-vuotiaana, juoksin ensimmäisen puolimaratonin Helsingissä aikaan 2:10 ja elokuussa helteellä täyden maratonin aikaan 5:02.

Seuraavana vuonna (2004) tein samat juoksut aikaan 1:59 ja 4:51. Kahden ja viiden tunnin alitukset siis, varsinaiset haamurajat minulle. Vuosi 2005 oli välivuosi uuden kodin ja remontin takia, mutta sitten jatkoin taas. Kevään 2006 puolikas meni aikaan 1:56 ja täysi maraton Tukholmassa 4:45. Vuonna 2007 juoksin kaksi täyttä maratonia (Tukholma 4:53 ja Helsinki 4:39) ja puolimaraton Helsingissä 1:55.

Vuonna 2008 juoksut alkoivat huonosti, sillä puolikas Helsingissä meni surkeasti 2:06, mutta kesäkuussa täysi maraton Turussa menikin sitten hienosti. Viileä sää auttoi kummasti, kun paransin ennätystäni viime vuodesta melkein puolella tunnilla: 4:10. Suuri psykologinen kynnys oli se, että pääsin tilastojen valossa puolenvälin paremmalle puolelle. Heinäkuussa kävin Hämeenlinnassa parantelemassa puolikkaan ennätystäni 1:50:een ja syyskuussa Ruisrääkissä Turussa 1:48:een.

Vuosi 2009 ennätykset eivät puolikkaalla tai täydellä parantuneet. Puolikasta en edes juossut, mutta kaksi kokonaista kylläkin, Tukholmassa ja Helsingissä. Tukholmassa olisin ollut hyvässä kunnossa, mutta 29 asteen helle vei mehut. Helsingissä yritin ptimistisesti neljän tunnin alitusta, mutta viimeisellä kympillä voimat ja motivaatio loppuivat ja aika painui 4:25:een.

Harjoittelu

En ole missään vaiheessa ollut mikään harjoitteluhirmu. Minulla ei ole mitään ”pakkoa” päästä lenkille, joskaan ei sinne kovin paljon tarvitse pakottautuakaan. Vuosittaiset kilometrimääräni ovat olleet 500-1000 km, mutta syksyisin olen yleensä pitänyt juoksutaukoa. Harjoittelukaudella olen käynyt 1-4 kertaa lenkillä viikossa.

Alkuvuosina hissuttelin ja varoin nostamasta sykettä, niin kuin lehdissä neuvottiin. Rakensin ”peruskuntoa”. Jossain vaiheessa aloin ajatella, että ei tällainen hiiviskely ainakaan sisua kasvata ja aloin lisätä vauhtia ja mennä ylämäetkin vauhdilla. Periaatteena oli, että yhtään ei kävellä. Nykyisin ei tulisi mieleenkään enää kävellä juoksulenkeillä ja juokseminen kulkee omissa ajatuksissa musiikkia kuunnellen. Alkuun joka vuosi on lähtötaso ollut parempi kuin edellisenä vuonna, mutta viime vuosina on tullut tasaannusta. Parhaillaan (kesä 2015) näyttää hyvältä.

Alla oleva kuntoindeksi on minun oma ”puolitieteellinen” kaavani, jossa otetaan huomioon nopeus, syke ja matka. Minulla se toimii hyvin ”päivän kunnon” mittarina. Polarin sykemittarin juoksuindeksi antaa lähes identtisiä tuloksia.