Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.
Sukututkimus

Sukututkimus
 
Minun sukututkimukseni

Olen tutkinut esivanhempiani opiskeluajoista lähtien. Opiskelupaikkakunnalla Turussa on maakunta-arkisto ja aika kuluikin kauppakorkean luentosalin sijaan arkistossa. Valmistuminen lykkääntyi ainakin vuodella harrastukseni takia. 
 
Salon seudulle muutettuani päädyin sattuman kautta Salon Seudun Sukututkijoiden hallitukseen. Olin nimittäin käymässä Halikon Franssintalolla sukututkimusnäyttelyssä ja samassa tilaisuudessa järjestettiinkin joku kokous. Erovuoroisten jäsenten tilalle ei löytynyt innokkaita jatkajia, joten silloinen puheenjohtaja Veikko Vennonen kysyi halukkuutta minulta, eturivissä istuneelta tuntemattomalta hepulta. En ollut edes seuran jäsen, mutta en osannut kieltäytyäkään. Niinpä sitten olin monta vuotta hallituksessa, seuraavaksi taloudenhoitajana ja vielä nykyisinkin tilintarkastajana.
 
Minun geneettinen alkuperäni jakaantuu seuraavasti: 50 % Varsinais-Suomesta, 25 % Etelä-Pohjanmaalta ja 25 % Lapista. Molemmat isoisäni ovat Salon seudulta, isoäitini Lapualta ja mummini Sallasta. Sukututkimuksellisesti Sallan haara on minun puolestani lähes tutkimaton, koska sitä ovat muut jo tutkineet niin paljon. Sen sijaan Salon seutua ja Etelä-Pohjanmaata olen tutkinut paljonkin.

Harrastuksessani on ollut pitkiä taukoja, erityisesti odotellessani digiaikaa. Nyt se digiaika on sitten jo tullut muuallekin kuin televisioon. Nykyisin sukututkimusta voi pitkälti tehdä kotisohvalta, Internet-yhteyden välityksellä. Kiitos pääasiassa kahden nettisivuston: Hiski-tietokannan ja Suomen Sukututkimushistoriallisen yhdistyksen digiarkiston.
 
Tietoni olen tallentanut tavalliselle tekstinkäsittelyohjelmalle. Hyvää siinä on täydellinen kirjoittamisen vapaus, huonoa tiedon hyödynnettävyys, etsiminen, erilaisten tulosteiden tekeminen jne. Olen harkinnut sukututkimusohjelman käyttöönottoa, mutta siirtymistä hillitsee ajatus siitä, että pitäisi uudestaan kirjoittaa käsin yli 200 sivua tiukkaa asiatekstiä: päivämääriä, nimiä, kuolinsyitä jne. Ihan hirveä urakka.

Onko suku jo tutkittu?
 
Kun ihmisiltä kysyy sukututkimuksesta, usein saa vastauksen, että "meidän suku on jo tutkittu", vaikka vain isoisän äidin esipolvet olisivat jossain sukukirjassa. Oikeasti me kuulumme satoihin tai tuhansiin sukuihin, jos kerran voidaan valita kuka tahansa meidän esi-isistämme ja lähteä siitä kohti nykyaikaa. Minä kuuluisin mm. sukuihin Kaarle Suuren suku, Harald Kaunotukan suku, Henrik Linnustajan suku, Sipi Jaskarin suku, Lauri Kesälän suku jne. Niinhän sukukirjat aina tehdään: otetaan joku henkilö menneisyydestä ja lähdetään tutkimaan jälkeläisiä. Ongelma vain on se, että kymmenen sukupolvea tästä taaksepäin on valittavana jo yli viisisataa mahdollista lähtöhenkilöä. Lapsillani tuhat lähtöhenkilöä, kun toisen vanhemman esi-isät lasketaan mukaan.
 
Sukututkimuksen tulevaisuus
 
Koska kaikki tuntuvat olevan keskenään sukua ja sukututkijoita on paljon, tullaankin jo uusien kysymysten eteen. Mitä järkeä on kirjoittaa käsin vaikkapa 30.000 nimeä ja huomata, että joku toinen on kirjoittanut niistä jo 22.000? Tai kun löytää itsensä jostain sukukirjasta, niin pitäisikö sen sukukirjan sisältöä jäljentää omaan sukututkimukseen? Ovathan kaikki kirjassa olevat sukua. Entä jos tiedot eroavat toisistaan, kumpi on väärässä ja kuka sen määrittelee?
 
Sukututkimuksen teknisen puolen suhteen ollaan tulossa tienhaaraan. Sukututkimusohjelmistot tuottavat laajoja, jopa satojen tuhansien nimien tietokantoja ja teknisesti sukututkimukset olisivat yhdistettävissä. (”Tuon tutkimuksen Mikko Matinpoika on sama kuin tuon toisen tutkimuksen Mikko Matinpoika”.) Niinpä lopulta saadaan valtava kolmiulotteinen verkosto, missä kaikki liittyvät kaikkeen ja jokaisella ihmisellä voisi olla ainutkertainen tunniste (kuten sosiaaliturvatunnus). Vanha kunnon sukututkimus alkaa muuttua tietokantojen yhdistelyksi ja tietotekniikaksi, mikä on sinänsä surullista. Seuraavaksi on vuorossa geenitekniikka: dna-näytteen lähettämällä saat tietoa geneettisestä alkuperästäsi.
 
Vielä ei olla niin pitkällä. Joitakin yhdistelytoimia olen kuullut olevan tekeillä, mutta kapuloita on vielä rattaissa. Yksi on henkilörekisterilaki, joka on varsin tiukka. Toinen asia on tutkijoiden mahdollinen itsekkyys: itse on nähty valtavasti vaivaa ja sitten joku toinen imuroi netistä kaikki yhdellä napin painalluksella. Silloin unohdetaan, että sukututkimuksessa ei varmaankaan ole tärkeintä päämäärä vaan itse tutkiminen. Ensin tutkinut saa ”tutkimusnautinnon”, muille ei jää muuta kuin lukemista. Onneksi maailma ei tältä osin ole vielä valmis, vaan tutkimista riittää runsaasti.
 

Esipolvitaulut:

s.18.9.1963 Salo
s.1.2.1888 Perniö
s.8.8.1893 Halikko
s.1.1.1888 lapua
s.24.5.1890 Lapua
 s.8.12.1887 Pertteli
s.1.2.1886 Pertteli
Juho Vuorijärvi
s.4.3.1875 Salla
Iida Kalliainen
s.30.8.1882 Salla
 
Olen poistanut tauluista osan nykypäiviin ulottuvista tiedoista.
 
Huom!  Tiedot muutettu helpommin luettavaan pdf-muotoon. Vanhat linkit eivät valitettavasti enää toimi.
 
PDF-tiedostojen lukemiseen tarkoitetun Acrobat Readerin saat ladattua ilmaiseksiTÄÄLTÄ