Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.
pieni sukututkimusopas

Pieni Sukututkimusopas


Askel 1, lähisuku

Esivanhempiensa tutkiminen kannattaa aloittaa lähisuvun tietojen keräämisellä. Yleensä vielä isovanhempien syntymäajat on helposti selvitettävissä, mutta todennäköisesti et saa enää selville kaikkien isovanhempiesi vanhempien (8 kpl) syntymäaikoja. Syntymäajan ja paikan selvittäminen on kuitenkin välttämätöntä seuraavan askeleen ottamiseksi. Niiltä osin kuin pääset 1800-luvulle, voit ehkä päästä suoraan vaiheeseen 3.
 
Askel 2, kirkkoherranvirastot

Kun muistitieto, perheraamatut, vanhat kuolinilmoitukset ja sukukirjat on koluttu, pitää ottaa yhteys kirkkoherranvirastoihin. Luettelo ja osoitteet löytyvät täältä. Huomaa, että monet seurakunnat ovat yhdistyneet ja lakanneet olemasta. Henkilörekisterilaki haittaa Suomessa sukututkimusta sikäli, että alle 100 vuotta nuoremmat tiedot ovat ”salaisia”. Toisin sanoen et pääse yleensä tutkimaan niitä itse vaan joudut pyytämään maksullista virkatodistusta, vaikka asuisit viraston vieressä.

Kyselylomakkeessa pitää hieman eritellä mitä tahtoo tietää (esimerkki lomakkeesta). Kirkkoherranvirastot veloittavat palveluksistaan, mutta järin kalliita ne eivät ole. Lasku saattaa olla vain muutaman euron suuruinen tai korkeintaan muutaman kympin. Aikaa saattaa tosin vierähtää kuukausia, jopa vuoden.

Askel 3, arkistot

Kun olet ylittänyt henkilörekisterilain aiheuttaman ”kuilun”, pääset vapaasti tutkimaan mitä haluat. 1800-luvun puolivälistä taaksepäin on helpoin jakso: arkistot ovat täydellisimmät ja dokumenttien käsiala helppoa (joskin pitkälti ruotsinkielisiä).

Tutkinnan kulku sujuu yksinkertaistaen kahden pääasiallisen lähteen vuorottaisella käytöllä: syntyneiden luettelon ja rippikirjan. Syntyneiden luettelossa löytyy vanhemmat ja näiden asuinpaikka kun taas rippikirjasta löytyy koko perhe ja usein vielä vanhempaakin polvea samalta sivulta. Mitä kauemmas ajassa mennään, sen epämääräisempiä ja epäselvempiä ovat rippikirjojen tiedot. 1700-luvulle ja jopa 1600-luvulle pääsee kuitenkin aivan helposti. Vihittyjen, haudattujen ja muuttaneiden luettelot täydentävät tietoja.

Nykyisellä tietokoneaikakaudella molemmat kyseiset lähteet löytyvät internetistä. Syntyneiden, vihittyjen, haudattujen ja muuttaneiden luettelot ovat ns. Hiski-tietokannassa, jota ylläpitää Suomen sukututkimusseura. Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys (SSHY) puolestaan ylläpitää rippikirjojen digiarkistoa. Molemmat näistä ovat edelleen työn alla eli ihan kaikkea ei vielä netistä löydä.

 
Kuva 1:  SSHY:n digiarkistossa oleva Kiikalan rippikirjan sivu, jossa on Kustaa Aadolf Mikonpoika perheineen
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 Kuva 2: Hiskin hakutulos Kustaa-nimisistä syntyneistä Perttelissä vuodelta 1812, toisella rivillä on hakemamme rippikirjan torppari:
  
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Vanhanaikaisempi tapa on mennä lähimpään maakunta-arkistoon tai Helsingin kansallisarkistoon, mistä vastaavat tiedot löytyvät mikrofilmeiltä. Rippikirjat ovat alkuperäisellä käsialalla, mutta muista luetteloista löytyy ns. mustat kirjat eli käsin 1920-30-luvuilla puhtaaksi kirjoitetut luettelot.

1700-luvulta pääsee vielä taaksepäin aina vuoteen 1540, jolloin Kustaa Vaasa uudisti Ruotsin valtakunnan verotusta. Pääasiassa veroluetteloihin perustuvasta tiedosta on aikanaan tehty puhtaaksi kirjoitettu Suomen asutuksen yleisluettelo (SAY), joka löytyy myös digitaalisessa muodossa.
 
Mihin tiedot kannattaa tallentaa?

Alkuun pääsee vaikka ruutupaperilla, mutta pian tietoa on niin paljon, että kaipaat jotain parempaa. Tietokoneen tekstinkäsittelyohjelmat ovat kelvollisia vapaaseen kirjoittamiseen, mutta muuta hyvää syytä niiden käyttämiseen ei ole.

Varta vasten sukututkimukseen tehtyjä ohjelmia on pilvin pimein. Suomesta löytyy neljä kelvollista ohjelmaa: JuuretSukujututGenus ja Sukuohjelmisto. Kaikista löytynee demoversio, jolla voi kokeilla ohjelmaa ilmeiseksi. Ohjelmien hinnat ovat noin 100 euroa.

Ilmaisia ohjelmia löytyy ulkomailta, mutta niistä vain yksi on suomenkielinen (Brother's Keeper). Suomen kielellä on erityistä merkitystä tulosteissa, vaikka käyttö sujuisikin englanniksi. Myös nettipohjaisia sovelluksia on olemassa (http://gramps-project.orgwww.geneanet.org ja www.geni.com). Ohjelman valitsemista helpottaa se, että sukututkimusohjelmilla on standardeja (cedcom, GedXML ym.), joita jokseenkin kaikki varteenotettavat ohjelmat ymmärtävät. Harvoin sataprosenttisesti, mutta melkein kuitenkin. Niinpä tiedon siirto ohjelmasta toiseen onnistuu melko hyvin.
 
Vinkkejä


* Kirjaa lähdeviitteet, niin voit myöhemmin tarkastaa omat tietosi. Alkuinnostuksen jälkeen saatat alkaa epäillä omia tutkimustuloksiasi.
* Tutki kirjastojen ja Internetin sukututkimuksia. Todennäköisesti törmäät sukulaisiisi, jotka ovat jo tutkineet samoja asioita.
* Älä oleta mitään tai ainakin kirjaa tietosi oletuksiksi. Erkki Matinpoikia löytyy pilvin pimein, joten se ensimmäinen löytämäsi ei välttämättä olekaan se mitä hait.
* Muista että ennen vanhaan etäisyydet olivat pitkiä ja sulhanen/morsio löytyi todennäköisesti omasta tai naapuripitäjästä.
* Nimet voit suomentaa tai olla suomentamatta. Yhtä oikeaa nimeä ei välttämättä ole olemassakaan. Sama ihminen voi olla eri lähteissä Margareta, Margeta tai Greta ja häntä on todennäköisesti kutsuttu Reetaksi. Eri puolilla Suomea kutsumanimet ovat vaihdelleet.
* rahvaan parissa sukunimi on uusi keksintö läntisessä Suomessa. Vasta reilut sata vuotta sukunimi on ollut pakollinen. Itä-Suomessa sukunimiä on ollut satoja vuosia ja naiset pitivät oman sukunimensä naimisiin mennessään.
* kirjoita sukutarinat muistiin. Menneistä polvista ei yleensä ole tiedossa muuta kuin päivämääriä ja nimiä, joten aloita sinä oma osuutesi heti.
* Sisällissodassa 1918 kuolleet löytyvät internetistä Suomen Sotasurmat -sivuilta
* Suomen sodissa 1939-45 menehtyneet löytyvät Arkistolaitoksen sivulta
 
 
takaisin sukututkimus-sivulleOrelma-luetteloon